Isäinpäivä kertomus.

Kun luomakunta oli vielä nuori ja eläimet hakivat paikkaansa. Leijona oli saanut itselleen kultaisen kuninkaan kankaan josta hän tahtoi itselleen kaavun. Kangas oli kuin kaunista kultaa joka loisti aamuauringin lailla. Leijoa ei itse osannut käden taitoja vaan alkoi etsiä kaavulle tekijää. Leijona lähti kiertämään afrikkaa ja tarkistamaan valtakuntansa taitajia. Ensimmäiseksi kuningas löysi pienen hämähäkin joka kutoi kaunista silkkiä puihin. Leijona kysyi voiko hämähäkki tehdä kankaasta hänelle kaavun. Hämähäkki tutki kangasta ja ihaili kultaista harjaa monilla silmillään. Hämähäkki joutui kuitenkin kieltäytymään koska hän on vain kutoja joka punoo ohutta silkkiä. Leijona kiitti hämähäkkiä ja lähti taas kiertämään.



Kohta hän kuuli kovaa huutoa. Leijona meni ääntä kohti jossa näki apinoita. Apinat hakkasivat kiviä tehden itselleen työkaluja joilla he avaavat taitavasti pähkinöitä. Kivet olivat kauniita ja kiilsivät mustana päivän auringossa. Kuningas kysyi apinoiden pääliköstä voiko hän työstää kankaasta kaavun kun he noin tarkasti avasivat pähkinöitä terävine kivineen. Apina katsoi kangasta varoen koska päivä oli kuumimmillaan ja harja näytti palavan, tuulen puhaltaessa siihen. Apina joutuin myös kertomaan leijonalle ettei voinut tehdä kaapua.
Apinat eivät ole niin taitavia kankaiden kuin kivien kanssa ja olisivat voineet pilata kankaan. Kuningas kiitti apinoita ajastaan ja lähti jatkamaan matkaansa.

Kuningas käveli pitkään savannin kuumassa auringossa, kohta hän näki korkeita torneja nousevan kuivasta maasta. Kuningas mietti ettei näin hienojen rakennusten pystyttäjät voineet olla täysin saamattomia. Leijona kuoputti maata kunnes keosta esiin ryömi Termiittien kuningatar. Kuningatas ihmetteli kuninkaan pyyntöä tehdä kankaasta kaapu. Vaikka termiitit ovat miljoonalukuisia ja pystyttävät torneja eivät he ole kankaan mestareita. Kuningas pyysi apua kuningattarelta mutta tämä ei osannut auttaa. Kuningas masentui ja lähti juomaan veden äärelle. Hän manaili ääneen kun ei hänen valtakunnassaan ollut ketään jolle antaa kultaisen kankaan työstettäväksi.

Valituksen kuuli mangusti joka oli lähdössä pesästään. Mangusti saapui leijonan luo ja lohdutti tätä silmät kuin sidottuina ilta-auringossa punertavaan turkkiin. Kuningas katsoi lohduttajaa joka pelästyi nähdessään leijonan suuret hampaat. Kuningas huomasi että mangustilla on pienet ja näppärät kädet joilla voisi tehdä kaavun. Mangusti mietti hetken ja sanoi tekevänsä kauniin kaavun. Kuningas oli iloissaan ja sanoi palaavansa seuraavana päivänä. Mangusti vei turkin luolaansa jossa alkoi miettimään lupaustaan. Eihän mangusteista ole kaavun tekijäksi, he osaavat kaivaa ja ovat tarkka näköisiä. Mangusti huolestui ja alkoi leikkaamaan kangasta jotta voisi näyttää kuninkaalle edes hieman edistystä, ehkä hän saisi itselleen myös kangasta kaavun tehtyään. Seuraavana päivänä kuningas saapui tarkistamaan työtä. Mangusti saapui luolan ovelle ja sanoi työn edistyvän oikein hyvin, pienistä ongelmista huolimatta. Mangusti suorastaan värisi kuninkaan katsoessa häntä kohti. Leijona kysyi onko mangusti nyt aivan varma että hän osaa työn. Mangusti vakuutteli leijonaa ja meni takaisin luolaan.

 Kaavun materiaalista oli vain 1/4 jäljellä, muu oli pilalla. Ei tästä määrästä saa enää kuin takin. Mangusti yritti vielä enemmän, ei hän voi mennä kuninkaan eteen pilalla olevan kankaan kanssa. Vaikka kuningas oli hyvä mangusti pelkäsi tämän  syövän pienen työläisen. Mangusti jatkoi työstämistä pitkään yöhön asti korjaten virheitään ja yrittäen paikata kangasta edelliseen komeuteen. Kolmantena päivänä leijona saapui taas luolan suulle. Mangusti saapui väsyneenä pitkän työn uuvuttamana. Kuningas kysyi onko kaapu jo valmis. Mangusti vastasi että kaapu vaatii vielä työtä yhden yön. Leijona mietti hetken. Jos et saa tehtyä kaapua en ole vihainen, etsin vain toisen tekijän. Mangusti vaikeroi että kyllä hän pystyy tähän.

Leijona lähti ja mangusti meni takaisin työnsä ääreen. Kun mangusti katsoi kangasta oli siitä jälkellä vain liivin verran. Työläinen kävi taas kankaaseen ja yritti parhaansa korjata mitä on tehnyt.Yö oli pitkä ja mangusti pelkäsi aamun valkenemista. Leijona saapui taas kärsimättömänä luolalle. Missä on kankaani jonka annoin sinulle kaapu materiaaliksi. Mangusti lymyili luolan perällä eikä tahtonut tulla ulos. Leijona yritti puhua mangustille jotta tulisi ulos. Pitkän aikaa leijona oli kärsivällinen huokuttelussa. Keskipäivällä leijona sai tarpeekseen. Tule nyt ulos luolasta ja tuo kangas takaisin niin säästän sinut. Mangusti ryömi luolasta peloissaan. Leijona katsoi mangustia ja mitä hän vetää perässään. Kangas oli käynyt niin pieneksi ettei siitä saanut enää kuin kauluksen isolle leijonalle. Leijona karjaisi kauniin kankaan hävittämiselle. Mangusti lähti karkuun ja juoksi luolaan peläten henkensä puolesta. Leijona mietti miksei mangusti vain kertonut ettei ole kankaan taitaja tai kaavun työstäjä. Ei leijona olisi ollut vihainen, mutta nyt kangas on pilalla ja mangusti on valehdellut kuninkaalle.

Tästä lähtien leijonilla on ollut vain kaulassa harja ja mangusti tarkkailee vieläkin peläten kuninkaan kostoa.